maanantai 25. helmikuuta 2013

Kummallinen vierailija






Meillä kävi tässä pari viikkoa sitten outo vierailija, no ainakin kisujen mielestä. Tältä hän näytti, tosin hiukan häivytin piirteitä, kun en halua hänen kasvojaan tänne näkyville. Joo, siis kyseessä on minun ensimmäinen lapsenlapseni, tyttären tytär. Se, mikä tässä on outoa, johtuu siitä, että meidän kisut eivät ole oikein tottuneet pienikokoisiin ihmisiin. Ne ovat pelottavia, ainakin silloin, kun eivät nuku. Muutama vauva meillä on toki ennenkin käynyt, mutta kisut ovat aina paenneet alakertaan karkuun. Heksulla on varsinkin oma piilopaikka, jonne se menee, eli alakerran puuvarastoon puupinon päälle. Tuona viikonloppuna kisut eivät kuitenkaan päässeet pakoilemaan alakertaan, sillä halusimme niiden tottuvan pieneen vieraaseen, jonka toivomme tietysti vierailevan mahdollisimman usein.



Niinpä kisut menivät mahdollisimman kaukaiseen nurkkaan, jonka löysivät. Tältä ne näyttivät kököttäessään hiekka-astian vieressä odotellen, mitä tuleman pitää. Toisena päivänä Heksu, tuo oranssin värinen "karvinen" uskaltautui jo kohtuullisen matkan päähän vauvasta. Romeo sen sijaan uskaltautui samaan huoneeseen vain, jos vauva oli sikeässä unessa. Nennu-neiti oli kaikista rohkein, kuten aina. Se ei lähtenyt pakoon missään vaiheessa lukuunottamatta hetkeä, kun tyttäreni heidän tultuaan laittoi turvaistuimessa nukkuvan vauvan lattialle kisujen viereen. Häntähän siinä pörröön meni, mutta onneksi se oli vain ohimenevä säikähdys...

2 kommenttia:

  1. Onnea sinulle lapsenlapsestasi. Minulla niitä on kertynyt kaksi kappaletta ja ovat rakkainta mitä minulla on. Tietysti Emma kissani on myös.
    Emma oli myös ihan kauhuissaan, kun ensimmäinen tyttö tuli tänne. Mikä tuo on, luki katseesta, ja hiljennä se. Ei mennyt lähell,e mutta ei piiloutunutkaan. Sitten kun tyttö lähti liikkeelle, voi luoja viekää tuo kauhu pois ajatteli Emma. Ja voi veljet, hiljentäkää se kanssa.
    Emman kauhuksi tuli toinenkin. Iiiiiiik, nyt niitä on kaksi. No, tämä toinen on pahempi. Tulee perässä, eikä jätä minua rauhaan lainkaan. Emma kun kerran sylki oikein kunnolla nuorimmalle,niin tämäpä sylki takaisin. Siinä sitä sitten Emma katseli korvat luimussa. No, nyt ei näy kissaa, kun kulkemassa ohi eikä välitä mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Maarit! Oli kiva lukea sinun kokemuksestasi kissan ja lapsenlasten kohtaamisista. Minä luulen, että kisut pääsivät ekalla kerralla aika helpolla, koska vauva ei edes itkenyt tuona aikana, joten kisut eivät kuulleet mitään ihmeempää vauvan suunnalta. Katsotaas sitten, kun lapsi alkaa liikkumaan ja enemmän ääntelemään....

      Poista

Jokainen kommentti on arvokas - kiitos sinulle!