Kun teimme tyttären kanssa ruokaa, Romeo istui pöydän ääressä odottamassa - niin, no mitä lienee odottanutkaan, ehkä ruokaa, vaikkei sillä ole tapana norkoilla pöydän ääressä. Tai ehkä sillä on ollut ikävä tytärtäni, joka on päivittäin lukenut ahkerasti ensin ylppäreihin ja sen jälkeen pääsykokeisiin, eikä ole joutanut huomioimaan Romeota. Niinpä kisuherra käytti tilaisuutta hyväkseen, kun tyttäreni istahti pöydän ääreen syömään, niin Romeo meni heti hänen syliinsä istumaan. Eihän sitä raaskinut siitä poiskaan ajaa.
Eräänä iltana Nennu istui selkäni takana olevalla kirjahyllyn päällä. Niinpä otin kameran käteeni ja otin Nennusta kuvan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jokainen kommentti on arvokas - kiitos sinulle!