Parhaat ystävät-kortti ja suru-uutinen

 

 

Tänä vuonna tuli tehtyä joitakin ystävänpäiväkorttejakin. Kisut ovat aina lähellä sydäntäni, vaikken fyysisesti voikaan elää heidän kanssaan saman katon alla. Ja se harmittaa minua mielettömästi!

Siksi minun täytyy kertoa teille suru-uutinen. Jos muistatte, niin meidät kisulit joutuivat muuttamaan uusiin koteihinsa yli vuosi sitten, koska minulle tuli rytmihäiriöitä, koska jouduin ottamaan niin paljon astmalääkettä päivittäin allergisiin oireisiini. Minulla on siis allerginen astma ja ajan myötä allergisoiduin meidän rakkaille perheenjäsenillemme. Muistan sen illan, kun tiesin hakijan tulevan poikia hakemaan seuraavana päivänä. Kuinka minä kyyneleisin silmin yritin selittää kisuille, etten haluaisi antaa heitä pois. Muistan, miten Romeo katsoi minua suoraan silmiini.

Heksu ja Romppu muuttivat tänne Kuopioon nuoren naisen luokse asumaan. Olemme käyneet useita kertoja heitä tapaamassa ja hyvin ovat meidät tunteneet. Eka kerralla Romeo meni ulko-ovelle ja olisi halunnut lähteä meidän mukaan. Emme siis päässeet sieltä pois ilman kyyneleitä.

Nennu muutti ihanaan kotiin Maaningalle. Nennun emännästä ja minusta on tullut tässä reilun vuoden aikana hyvät ystävät. Kävimme 1. Helmikuuta Nennu-neitiä tapaamassa Maaningalla, mutta siitä kerron tuossa tuonnempana.

Uudenvuoden aattona sain surullisen viestin. Viestin luettuani en muista mitään uuden vuoden aatosta tai sen jälkeisistä päivistä. Olin juuri istahtanut autoon kaupasta tultuamme, avasin viestin, luin ja itkin lohduttomasti. Romeo oli nukkunut pois oltuaan muutaman päivän syömättä ja itseään puhdistamatta. Eläinlääkäri ei ollut ehtinyt saada selville, mikä Romppua vaivasi. Se kosketti minua niin syvältä, että itkin ainakin kaksi viikkoa yötä päivää. Ajattelin Romeota ja minusta tuntui kuin olisin pettänyt hänet. Ehkä hän oli vaan niin sairas, ettei voinut selvitä siitä. Pitkään aikaan en pystynyt sitä hyväksymään. Teetätin muistokirjan Romeon kuvista ja sain sillä tavoin suruani surtua. Anteeksi, vieläkin tulee kyyneleet silmiin. Romeo oli niin rakas meille!

Olemme kerran käyneet Heksun luona tuon suru-uutisen jälkeen. Heksu voi nyt hyvin ja hänen turkkinsa oli kiiltävä ja pehmoinen. Mutta oli hänkin ottanut raskaasti "isukin" kuoleman. Oli tuolloin laihtunutkin tosi paljon, kun oli varmaan niin huolissaan Romeosta. Toivoin vain, että olisin saanut olla Rompun lähellä hänen viimeisinä aikoinaan ja että olisin saanut tiedon heti Rompun kuolemasta eikä vasta 1-2 kk kuoleman jälkeen. Romppu eli vain reilut kuusi vuotta.