Runsas vuosi sitten jouduimme pahan allergiani vuoksi luopumaan rakkaista kisuleistamme. Yksi kisuistamme löysi kodin Maaningalta. Tammi-helmikuun vaihteessa kävimme kyläilemässä heillä ja tapaamassa Nennukkaa. Oli hauskaa nähdä, miten hän suhtautui meihin. Kun hän näki minut ovelta, niin olipa neidillä kovin äimistynyt ilme. Hän tuijotti kuin kysyen, että miten te ootte tänne osanneet tulla tai mitä ihmettä te täällä teette. Mutta hän todella tunnisti meidät, siitä ei ollut epäilystäkään. Kyllä hän puski meitä ja antoi pitää sylissä. Itse asiassa hän oli ihan se sama vanha Nennu kuin meillä ollessaan. Nennun emännälle, josta on tullut hyvä ystäväni, vein ylläolevan korun kiitokseksi siitä, että ovat pitäneet Nennukasta niin hyvää huolta.
Tällaisen kortin vein korun mukana hänelle. Siinä on Nennu-neiti itse kortin pääosassa. Ja niin pitääkin! Oli todella ihanaa käydä katsomassa, miten hyvin Nennu on heillä otettu perheenjäseneksi ja ikään kuin vauvaksi. Huomasin, kuinka häntä hemmotellaan ja hän saa kaiken mahdollisen huomion. Onnellinen kisuli - tottakai!
Hieno koru. Ja niin ihanaa luettavaa kuin vain olla voi. Ihastuttava kortti Nennukasta. Voi kun tulen hyvälle tuulelle.
VastaaPoista