Tyttömäinen onnittelukortti

Osallistun tällä kortilla myös Mervin haasteeseen.

Pikku, pikku pipoja (129-131)

 

Lankalinja lahjoitti minulle kaksi lankakerää näihin vauvapipoihin. Sain keristä tehtyä kolme erilaista pipoa, jotka näkyvät tässä alimmaisessa kuvassa. Takana oleva oranssipipo ei näy oikein edukseen, mutta olen siihen virkannut kaksi kerrosta krokotiilivirkkausta. Sininen pipo on pelkkää oikeaa neulosta, mutta neulenukella neuloin siihen koristeeksi nauhan, jonka sitten kieritin pipon ympärille ja ompelin sen siihen kiinni. Kolmas pipo syntyi lankakerien lopuista ja siihenkin tein neulenukella nauhan ja virkkasin nauhakujan, johon pujotin nauhan ja solmin sen rusetille.



Lämpimät kiitokset Lankalinjalle!

Hyvän päivän toivotukset

Pikkulaukku vanhoista farkuista 3

Kolmantena laukkuna tein tällaisen pikkulaukun, johon mahtuu tarvittaessa kännykkä, jolle on oma tasku sisäpuolella, sekä neule/muu käsityö. Käytän tätä käydessäni anopin luona kylässä. Siinä rupatellessa voi samalla neuloa tai virkata jotain, vaikkapa pipoja. Laukun molemmin puolin on takatasku, joten sinnekin voi laittaa jotain pientä kuljetettavaa....

Tällainen pirteä pilkkukangas on vuorikankaana ja vetoketjulla voi sulkea laukun, niin tavarat pysyvät mukana. Tuollaisen koristeen sain lankaostosteni mukana. Ehkä se on tarkoitettu neulemerkiksi, mutta laitoin sen tähän laukkuun, vetoketjua koristamaan. Toki se on helppo irrottaa tuosta tarvittaessa myös neulemerkiksi.

Onnittelukortti pojalle

Pitkäolkaiminen farkkulaukku 2

Tein tällaisen farkkulaukun hiukan tummemmista farkuista. Koska farkkujen lahkeessa oli reikä, ompelin siihen paikan :D

Tältä laukku näyttää takaa päin. Kassin yläosassa on vetoketju sekä sisällä, vuorikankaaseen ommeltuna  3 taskua, joista yksi kännykälle.

Koska farkkukangasta oli niukalti, jouduin tekemään hihnan kahdesta palasta. Yhdistin hihnat tuollaisella metallirenkaalla ja jotta metalliosa ei painaisi olkapäätä, ompelin samasta kankaasta alle myös tuen.

Laukku vanhoista farkuista 1

Innostuin ompelemaan vanhoista farkuista laukkuja. Tässä niistä ensimmäinen ja minun suosikkini. Farkkujen sivusaumoissa oli tuollainen kiva nyöritys, joten halusin sen ehdottomasti näkyville. Sisällä on "lapsellinen" vuorikangas. Otin tuon kankaan käyttöön, koska sitä oli vain sopivasti puoli metriä, joten hukkakangastakaan ei jäänyt paljoa. Laukun sisällä on yksi iso tasku ja pienempi tasku kännykälle.

Neulottua....

Nytpäs ei olekaan pipoja....tai on, mutta ei vastasyntyneen kokoisena. Tämä sopii jo yksivuotiaalle tai jopa vanhemmalle. Harmikseni tästä loppui lanka, enkä ole edes samanväristä luonnonvalkoista löytänyt kuin mikä tässä on lankana. Olisin halunnut tehdä tähän settiin vielä tupsut ja nuo napin kiinnittimet tuohon kauluriin. Mistähän löytäisi pienen kerän lopun tätä lankaa? Ei tarviis olla koko kerää, vajaa puolikaskin riittäisi tai jopa neljännesosa....

Valkoset ruusut

Pikku, pikku pipot 51-54

Neljä pipoa jälleen esittelyssä. Tuon vasemmanpuoleisen edessä olevan pipon lanka on mielettömän kaunista. Kauniisti värit vaihtuvat neuleen edetessä. Aina kadehdin niitä, jotka voivat  neuloa villaisesta, koska villalangoista on saatavilla mielettömän kauniita värejä ja monivärisiä keriä. Saispa joskus tuon tyyppisestä langasta aidot villasukat. Villaista voin pitää jalassa, mutta en suun ja nenän lähettyvillä, josta se nousee keuhkoihin. Ai mikä nousee? En minä tiedä, kai se on jokin huituva tai jokin....se vaan saa minut rykimään keuhkot pihalle.

Eilen oli nuorimman tyttäreni syntymäpäivä ja tänään on esikoiseni, vanhimman tyttäreni syntymäpäivä. Onneksi olkoon, prinsessani! Vuosia on plakkarissa jo 28v.  Apua - miten 25 vuotiaalla on 28 vuotias tytär???

Pikku, pikku pipot 45-50

Näinpä on viisikymmentä pipoa tullut valmiiksi, eikä kyllästytä vielä ollenkaan. Aina on jo seuraava lanka mietteissä, millä aloittaisi. Pitäisikö minun tehdä välillä vähän erilaisempia pipoja? Ei vaan jaksa aina ruveta pohtimaan, kun sormia syyhyttää saada uusi lanka puikoille.... Värien leikeistä tykkäisin eniten....siis pitäisikö tehdä erilaisia kuvioita värejä yhdistelemällä -  vai harjoitella jotain uusia pitsimalleja? Mut usein neuloessa kun haluaisi vain käsien antaa heilutella puikkoja omaan tahtiinsa ja itse samanaikaisesti vaikka katsoa telkkua. Vaativammat kuviot vaativat enemmän keskittymistä ja kieltämättä myös parempaa näköä.....

Hei muuten, tänään onkin nuorimman tyttäreni syntymäpäivä! Onneksi olkoon! Muistan sen iltapäivän 20 vuotta sitten, kun tämä pikku prinsessani tuli maailmaan....Hänet käärittiin syntymänsä jälkeen jonkinlaiseen folioon ja laitettiin vatsani päälle lepäilemään. Kyllä aika kulkee nopsaan, suorastaan juoksee, tuntuu kuin tuo päivä olisi ollut eilen.

Suloinen pikku merimies

Pikku, pikku pipot 41-44

Jaahas, lisää pikkuisia pipoja on syntynyt. Jostain syystä pidän aina noista yksinkertaisimmista eniten. Ja niistä, joissa on käytetty langanloppuja, joissa ei mietitä värien yhteensopivuutta vaan sitä, että tuleepahan tuokin lanka käytettyä. Sellainen on tuo punainen pipo. Aloitin vaaleanpunaisella, sitten tuolla harmahtavan sävyllä ja loput tein punaisella, josta jäi vain muutaman raidan verran lankaa seuraavaan pipoon. Mutta ihan kiva siitä tuli, eikös?

Tyttö ja kastelukannu

Pikku, pikku pipoja 40

Tässä on  nyt neljäskymmenes pipo....vauvanuken päässä. Malli on hiukan normaalista poikkeava, sillä tämä on vähän pitempi pipo, jossa yläosaa on tehty pidemmäksi vain yläpuolta edestakaisin neuloen. Pipossa on tupsu ja keskellä edessä palmikkoneuletta.

On se vaan jännä, että koskaan en ole itselleni osannut mieleistä pipoa neuloa. Nytkin sellainen on puikoilla. Olen neulonut ja purkanut, neulonut ja purkanut sitä, mutta ei siitä vain mieleistä ole vielä syntynyt. Olen kokeillut erilaisia kuvioneuleita tai pitsineuleita, mutta mieleistä ei vielä ole kohdalle tullut. Ehkä minä vielä löydän mieleisen, mutta sehän ei takaa sitä, että osaisin pipoa päässäni pitää. Johtuneeko hiuksista, että en viihdy pipo päässä. Se tuntuu aina niin epämukavalta, hiostavalta, valuvalta tai tiukalta. Ja hiukset itsessään ovat jo niin tuuheat, tummat ja kuumat, ettei siihen oikein pipo enää mahdu...

Yo-kortti pojalle

Pikku, pikku pipoja 36-39

Pipoja....miksiköhän tykkään tehdä pipoja....varmaan tekisin sukkiakin, jos voisin neuloa villasta....Mulla olisi varmaan iso laatikollinen sukkia jemmassa,  josta jokainen tarvitseva voisi käydä valitsemassa omansa, niin kuin omalla äidillänikin oli. Onko se vähän niin kuin mummojen hommaa? Itsekin, kun olen saanut kunnian olla jo yli vuoden pienen prinsessan mummi....

Suloinen tyttökortti

Pikku, pikku pipot 32-35

Kolme pipoa tytölle ja yksi pojalle. Ihan vaan peruspipoja....Mietinkin tässä, että olisiko aika kohta ottaa virkkuukoukku käteen ja välillä virkata pipoja? No onhan mulla mielikuvitusta....teitä varmaan jo kyllästyttää nämä pipopostaukset! Ei ole enää kisujakaan, joista tehdä postauksia....Nyyyyyh.....tulee taas niin ikävä rakkaita ystäviäni, Romeota, Heksua ja Nennua. Mutta onneksi saamme aina välillä kuulla, miten heillä menee. Ja tiedän, että heillä on hyvä olla uusissa kodeissaan. Mutta.....nyyyh, minä niiiiiin haluaisin ottaa syliin ja rutistaa hellästi....

Pitkä ruusukortti

Kännykkäkoru

Tällä erää viimeisenä koruna on kännykkäkoru. Tämäkin on tehty viime vuoden puolella.  Kitara on tässä minun instrumenttini, innoittajana korussa. Siis en osaa soittaa kitaraa, vaikka olisin halunnutkin sitä jossain vaiheessa opetella.

Tekstitön onnittelukortti

Pikku, pikku pipoja 28-31

Laitoin tuon juoksevan numeroinnin tuonne otsikkoon, että tiedän itsekin, montako pipoa on valmistunut. Tässä on taas pipoja pikkuruisille neitosille. Parissa on pienet koristelutkin, kun muuten ovat ihan peruspipoja.

Äiti - Äärettömän Ihana Tärkeä Ihminen

Mummin tekemät farkut

 Innostuin tekemään pikku neidille farkut, kun omista farkuista jäi sen verran kangasta yli. Ostan aina hiukan liikaa kangasta mieluummin kuin liian vähän, joten aina jää vähän ylimääräistä. Farkkukangas on ihanan pehmeää ja joustavaa.

 Etutaskuun olin jo aikaa sitten tilannut tällaisen perhosen koristeeksi. Sen kiinnitin silittämällä. Tässä kuvassa farkkukangas näyttää oikean väriseltä, siis mustaahan se on.

Laitoin taaksekin taskut ja ihan tikkauksetkin niihin. Tikkaukset on tehty vaaleanpunaisella tikkauslangalla.

Kolmas trikooasu

Tämän kankaan, kuten nuo aiemmatkin ostin ennen kuin tiesin, kumpaa sukupuolta lapsenlapseni on. Siksi nämä vähän enempi poikamaisia ovat väreiltään, vaikka toki voi tytölläkin käyttää. Mitään vaaleanpunaista tai punaista en ostanut,  ennen kuin neiti syntyi. Mutta tätä hän voi käyttää vaikka yöasuna, jos äidistä siltä tuntuu...mukavan pehmeää tämä kangas ainakin on.